Mäkiraonmäen historiaa

Tässä lyhyt tuokiokuva menneestä Mäkiraonmäestä.

Syreenit kuuluvat Mäkiraonmäkeen. Muistitiedon mukaan ne toi mäelle, istutti ja hellästi hoivasi farmaseutti Humble. Herra Humble oli ensimmäinen Topian talossa sijainneen apteekin hoitajista. Hän tuli mäelle 35-vuotiaana poikamiehenä.

Syreeneiden ensikukintaan menee useampi vuosi. Kuvitellaanpa Humblen istuttaneen syreenintaimensa heti ensimmäisenä Mäkirako-kesänään vuonna 1870. Nuorten pensaiden kukintaa odotellessa saattoi vierähtää viisikin vuotta. Viidessä vuodessa ehtii esimerkiksi perustaa lasitehtaan Himangalle. Siinä sivussa saattoi hoitaa muiden omien yritysten, kuten kaupan, maatilan, myllyn ja sahan, nahkuriverstaan sekä meijerin lisäksi myös kunnan yhteisiä asioita vastaperustetusta kansakoulusta nälästä kärsivien asukkaiden ruokkimiseksi otettuihin jyvälainoihin.

Näin teki Mäkiraonmäen kauppias ja liikemies Johan Petter Sahlgren. Eivätkä Sahlgrenin askareet tähän loppuneet. Se yksikin, jolla oli kauaskantoiset seuraukset Kannuksen kehityksen suhteen, jäi tyystin mainitsematta.


Vuoteen 1888 mennessä syreenit kukat ovat kukkineet ja levittäneet huumaavaa tuoksuaan moneen kertaan. Samana vuonna rakennettiin uutta taloa Topian naapuriin. Veljekset Topias ja Aapa Aapanpoika, sekä sukulais- ja naapurinmiehistä koostuva talkooväki nostivat hirsitaloa kehilleen kerros kerrokselta. Oli siinä homma, mutta olipa veljeksillä ollut silmää talonpaikkansa valinnan suhteen.

apan talon lähistöllä on kolme mökkiä: poliisikonstaapeli Kupilan, myyjä-mäkitupalainen Iivar Ventosen sekä Matti Ekin. Matti Ekin pikku talo oli lähinnä Aapaa.

Matti tienasi elantonsa kunnankirjurina. Hän asioi virkansa puolesta niin oman kunnan herrojen kuin paikkakunnalla vierailevien tärkeiden virkamiesten kanssa. Ihmekös siis, jos herraskaiset tavat tarttuivat Mattiin käytöstä, puhetta ja pukeutumistapaa myöten. Siksi Matin saattaa kuvitella jonain kesäkuisena aamuna, tärkeitä asiapapereita sisältävä salkku kainalossaan, pitkävartinen piippu huulillaan, taittamassa naapurin pensasaidasta pienen kukkatertun. Pujottavan sen napinläpeensä ja lähtevän sitten laskeutumaan mäeltä kävelykeppi ryhdikkäässä kaaressa heiluen ahkerien ja kuuliaisten kuntalaistensa luo.

Joosepin talo oli Saima Jokelan koti. Kun hän oli 20-vuotias, isoveljen neljä lasta jäivät orvoiksi. Lapset saivat uuden kodin Saima-tädin, Antti-sedän ja Kaisa-mummun luota. Saima, joka oli melkoinen kaunotar, ei mennyt koskaan naimisiin, vaikka ottajia olisi ollut. Saima kuunteli maanantaisin Metsäradiota ja luki Perjantait sekä Nyyrikit, joiden juhannusnumeroissa kukkivat syreenit ja ruusut.

 

 

Axel Humblen maallinen vaellus päättyi vuonna 1908, mutta hänen
syreeneidensä elämä Mäkiraonmäellä jatkuu yhä. Ehkä kasvun salaisuus on ravinteikas maaperä, jonka hedelmällisyyteen on löydettävissä selitys Topian talon syreeniaidan ja Kannuksen työväentalon yhteisestä historiasta. Työväentalon toiminnan vilkkaimpaan aikaan heti sotien jälkeen pensasaidat saatettiin höystää tanssikansan toimesta kolmekin kertaa viikossa. Silloin luotiin perusta, joka tuottaa vieläkin satoa.

Eeva Vihanta